HERODOT-maantietoverkosto: Big Hope -esseekilpailu

Vuonna 2008 HERODOT — Thematic Network for Geography in Higher Education — järjesti jäsenilleen esseekilpailun, jossa oli tarkoituksellisesti kunnianhimoinen tehtävä: saada maantieteilijät perustelemaan julkisesti ja kirjallisesti oman tieteenalansa arvoa. Kilpailu oli sidottu Big Hope World Youth Congressiin, joka pidettiin Liverpoolissa 4.–12. kesäkuuta 2008 osana kaupungin Euroopan kulttuuripääkaupunki-ohjelmaa. Kaksitoista nuorta akateemikkoa, jatko-opiskelijaa, nuorta ammattilaista ja nuorisojohtajaa kirjoitti voittavia esseitä yhdestä Big Hope -teemoista, ja nämä esseet koottiin erityiseksi HERODOT-julkaisuksi Promoting and Celebrating Geography, jonka toimittivat Karl Donert ja Glenda Wall.

Kirja lanseerattiin Big Hope -tapahtumassa 6. kesäkuuta 2008, kun Luoteis-Englannin MEP Sajjid Karim jakoi kunniakirjat palkintojen voittajille. Lanseeraukseen osallistuivat myös lordi David Alton ja Liverpoolin arkkipiispa Patrick Kelly.

Teos käsittelee koulutusta, uskoa, sosiaalista muutosta, kansalaisuutta ja vastuuta, ja se tukee HERODOTin temaattisen pilarin 2 — maantieteen edistämiseen ja maantieteilijöiden työn tukemiseen keskittyvän pilarin — meneillään olevaa työtä. Big Hope -tapahtumaan osallistui myös neljä videokilpailun voittajaa; heidän elokuvansa, joiden tarkoituksena oli viestiä maantieteen arvosta, sijoitettiin YouTubeen.

Big Hope -tapahtuman avasivat Liverpoolin Metropolitan Cathedralissa Cherie Booth QC, kardinaali Cormac Murphy-O’Connor (Westminsterin arkkipiispa), Mike Storey (Liverpoolin apulaiskaupunginjohtaja), Ken Pye ja paronitar Caroline Cox. Pääpuhujina olivat Irlannin silloinen presidentti Mary McAleese, kansanedustaja John Gummer, päärabbi Dr Jonathan Sacks sekä Intian entinen presidentti yhdessä paronitar Ilora Finlayn kanssa.

Keskeiset havainnot

• Vuoden 2008 HERODOT-esseekilpailu oli tieteenalan edistämiseen tähtäävä harjoitus, ei tavanomainen akateeminen palkinto: osallistujien oli perusteltava maantieteen julkinen arvo ei-asiantuntijayleisölle.
• Voittaneet esseet julkaistiin teoksessa Promoting and Celebrating Geography (toim. Karl Donert ja Glenda Wall), ja se lanseerattiin Big Hope World Youth Congressissa Liverpoolissa 6. kesäkuuta 2008.
• Kilpailu sijoittui HERODOTin temaattisen pilarin 2 alle, jonka tarkoituksena on edistää maantiedettä ja tukea maantieteilijöitä — tämä on rakenteellinen yhteys, jota kannattaa ymmärtää, jos suunnittelet vastaavia aloitteita nykyään.
• Rinnakkainen video-osio osoittaa, että verkosto piti medialukutaitoa ja visuaalista viestintää tasavertaisina maantieteellisinä tuotoksina kirjallisen argumentoinnin rinnalla.
• Big Hope -teemat — koulutus, usko, sosiaalinen muutos, kansalaisuus ja vastuu — vastaavat läheisesti niitä yhteiskunnallisia ja kestävän kehityksen agendoja, joita Euroopan maantieteen laitokset käsittelevät edelleen.

Miksi tieteenala tarvitsee edunvalvontakilpailun

Useimmat akateemiset kilpailut palkitsevat erikoistumista. Tämä palkitsi päinvastaista: kykyä selittää nuorten delegaattien, papiston, poliitikkojen ja kulttuurihenkilöiden sekayleisölle, miksi maantieteellä on merkitystä. Se on vaikeampi tehtävä kuin miltä se kuulostaa, ja on syytä ilmaista selkeästi, miksi.

Korkeakoulujen maantieteilijät kohtaavat rutiininomaisesti rakenteellisen ongelman, jota esimerkiksi fysiikan tai lääketieteen kollegat eivät kohtaa samalla tavalla. Tieteenala on hallinnollisesti pirstaloitunutta.

Aiheeseen liittyvä: Collins School Atlas (KS3/GCSE editions) — Atlas useimmat Yhdistyneen kuningaskunnan maantieteen laitokset todella jakaa.

Monissa eurooppalaisissa yliopistoissa ihmismaantiede kuuluu yhteiskuntatieteisiin, fyysinen maantiede maa- tai ympäristötieteisiin ja paikkatieteen (GIScience) tietotekniikkaan tai tekniikkaan. Tuloksena on, että “maantiede” yhtenäisenä älyllisenä projektina on usein näkymätön juuri sillä tasolla, jolla institutionaalisia päätöksiä tehdään — tiedekuntien uudelleenjärjestelyissä, tutkintojen validoinnissa ja tutkimusarviointipaneeleissa.

Edunvalvontakilpailut puuttuvat tähän näkymättömyyteen kolmella tavalla:

• Ne pakottavat artikuloimaan. Ei-asiantuntijayleisölle kirjoittaminen paljastaa, pystyykö laitos todella ilmaisemaan arvolupauksensa selkokielellä.
• Ne tuottavat uudelleenkäytettävää materiaalia. Julkaistu esseekokoelma on laitoksen voimavara, jota voidaan käyttää avoimien ovien päivinä, validointiasiakirjoissa ja keskusteluissa dekaanien kanssa.
• Ne rakentavat kohortin. Kaksitoista voittajaa olivat uransa alkuvaiheessa olevia henkilöitä. Verkostoilla, jotka investoivat uransa alkuvaiheen edunvalvojia, on yleensä pidempi institutionaalinen muisti kuin niillä, jotka luottavat pelkästään kokeneisiin vaikuttajiin.

Jos järjestät jotain vastaavaa nyt, vuoden 2008 oppi on se, että tehtävänanto on tärkeämpi kuin palkinto. Kehote kuten “kirjoita maantieteestä” tuottaa latteuksia. Kehote, joka on ankkuroitu ajankohtaiseen julkiseen teemaan — kansalaisuus, vastuu, sosiaalinen muutos — tuottaa argumentteja.

Mistä aloittaisimme: Silva Expedition 4 Compass & School Compass Sets — Kenttätyökompassi, joka selviää koko GCSE-kohortista.

Big Hope alustana ja miksi tapahtumapaikalla oli merkitystä

Big Hope ei ollut maantieteen konferenssi. Se oli nuorisokongressi, joka järjestettiin laajemman kansalaisfestivaalin sisällä, ja juuri se teki siitä hyödyllisen. Maantieteen edustajat puhuivat ihmisille, jotka eivät olleet valinneet kuulla maantieteestä.

Metropolitan Cathedralin avajaiset toivat yhteen epätavallisen laajan koalition: Cherie Booth QC, kardinaali Cormac Murphy-O’Connor (silloinen Westminsterin arkkipiispa), Mike Storey Liverpoolin apulaiskaupunginjohtajana, Ken Pye ja paronitar Caroline Cox. Puhujalista — Irlannin presidentti Mary McAleese, kansanedustaja John Gummer, päärabbi Dr Jonathan Sacks, Intian entinen presidentti ja paronitar Ilora Finlay — kattoi politiikan, uskon, diplomatian ja kansanterveyden.

Maantieteen verkostolle tämä yhdistelmä on mahdollisuus, jolla on tietty muoto. Se tarkoittaa, että yleisö on vastaanottavainen argumenteille, jotka on kehystetty seuraavasti:

• Paikka ja identiteetti — miten alue, muisti ja kuuluminen ovat vuorovaikutuksessa.
• Ympäristö ja vastuu — ympäristönhoito kehystettynä eettisesti eikä puhtaasti teknisesti.
• Muuttoliike, rajat ja kansalaisuus — kysymykset, jotka Big Hope -teemat asettivat keskiöön.
• Globaali keskinäinen riippuvuus — mittakaava, jolla maantieteilijät tavallisesti ajattelevat.

Vaihtokauppa on kuitenkin todellinen. Moniuskoisessa, monialaisessa kansalaisfoorumissa puhuminen palkitsee saavutettavuuden ja rankaisee ammattijargonia. Jokaisen laitoksen, joka valmistaa opiskelijoita tällaiseen alustaan, tulisi harjoituttaa heitä konferenssipaperin ja julkisen argumentaation erossa. Edellinen osoittaa kirjallisuuden hallintaa; jälkimmäisen on ansaittava huomio ensimmäisten kolmenkymmenen sekunnin aikana.

Mitä Promoting and Celebrating Geography todellisuudessa edustaa

Karl Donertin ja Glenda Wallin toimittaman kokoelman ymmärretään parhaiten ensisijaisena lähteenä eurooppalaisen korkeakoulutuksen maantieteen edunvalvontahistorialle. Sen viisi teema-aluetta – koulutus, usko, sosiaalinen muutos, kansalaisuus ja vastuu – eivät ole mielivaltaisia. Ne ovat Big Hope -tapahtuman teemoja, ja niiden omaksuminen oli strateginen valinta: se asemoi maantieteen tieteenalaksi, joka puhuu kongressin agendalle, sen sijaan että se pyytäisi sille paikkaa.

Julkaisu 6. kesäkuuta 2008, jossa todistukset jakoi MEP Sajjid Karim ja joissa olivat läsnä lordi David Alton sekä Liverpoolin arkkipiispa Patrick Kelly, antoi teokselle kansalaisyhteiskunnan leiman, jota puhtaasti akateeminen julkaisu ei olisi saanut.

Aiheeseen liittyvä: Etsy Geography Classroom Decor & Map Prints — Karttajulisteita ja maapallon sisustusta et löydä koululuettelosta.

Jokaiselle, joka käyttää kirjaa nykyään – opetustekstinä, tapaustutkimuksena maantieteen julkista roolia käsittelevässä moduulissa tai todisteena laitoksen tarkastelussa – hyödyllisiä kysymyksiä ovat:

1. Mitkä argumentit ovat säilyttäneet arvonsa ja mitkä vaikuttavat nykyään aikakaudelleen tyypillisiltä kuriositeeteilta?
2. Mikä viidestä teemasta on muuttunut kiireellisemmäksi, ei vähemmän kiireelliseksi?
3. Mitä kokoelma paljastaa siitä, kuka oli huoneessa ja kuka ei?

Tämä kolmas kysymys on kaikkein painavimman arvoisin. Kilpailu, joka valitsi kaksitoista voittajaa eurooppalaisesta verkostosta vuonna 2008, heijastaa verkoston silloista kokoonpanoa. Nykyaikaiset vastineet tulisi suunnitella laajempi maantieteellinen ja institutionaalinen kattavuus silmällä pitäen.

Videohaara: Visuaalinen vaikuttaminen maantieteellisenä taitona

Myös neljä videokilpailun voittajaa osallistui Big Hopeen, ja heidän elokuvansa julkaistiin YouTubessa. Tämä on helppo ohittaa, mutta se oli aidosti tulevaisuuteen suuntautunut päätös vuonna 2008.

Meidän valintamme: Twinkl Geography (Primary & Secondary) — Valmiita maantiedettä, kun suunnitteluaika loppuu.

Videovaikuttaminen vaatii maantieteilijältä eri asioita kuin essee. Se vaatii:

• Kuvavalinnat argumenttina – se, mitä valitset näyttää, on väite siitä, mikä on tärkeää.
• Tiivistäminen – kahden minuutin elokuvassa ei ole tilaa kirjallisuuskatsaukselle.
• Jakelulukutaito – ymmärrys siitä, että alustan suosituslogiikka muokkaa sitä, kuka näkee työsi.

Nämä ovat siirrettäviä taitoja. Kenttätyöt, opinnäytetyöt ja julkinen vaikuttaminen hyötyvät siitä, kun opiskelijat osaavat kommunikoida tilallisesti kuvien sekä proosan avulla.

Nykyään arviointia rakentavat laitokset voisivat harkita, voiko lyhytelokuva tai tarinakartta (story map) sisältää samat oppimistulokset kuin kirjoitettu teos – ja mikä tärkeintä, voidaanko sitä arvioida samalla tarkkuudella. Vastaus on yleensä kyllä, kunhan arviointikriteerit on kirjoitettu kyseiselle mediumille sen sijaan, että ne olisi lainattu esseen arviointiasteikoista.

Vertailukelpoisen kilpailun järjestäminen tänään: käytännön kehys

Jos olet luennoitsija, laitoksen johtaja tai opettajankouluttaja, joka harkitsee kilpailun elvyttämistä tai vastaavaa, vuoden 2008 malli tarjoaa toimivan pohjan. Tärkeimmät päätökset ovat seuraavat:

Päätös	Vaihtoehdot	Mitä punnita
Yleisö	Laitoksen sisäinen; verkoston laajuinen; julkinen/kansalainen	Julkinen yleisö nostaa selkeyden rimaa, mutta tuottaa enemmän uudelleenkäytettävää materiaalia
Kehote	Avoin (“miksi maantiede on tärkeää”); teemallinen; ongelmapohjainen	Teemalliset kehotteet tuottavat vertailukelpoisia vastauksia ja helpottavat tuomarointia
Muoto	Essee; video; juliste; tarinakartta; sekamuotoinen	Sekamuodot laajentavat osallistumismahdollisuuksia, mutta monimutkaistavat arviointikriteereitä
Julkaisu	Ei julkaisua; vain verkossa; toimittama teos	Julkaistu kokoelma luo laitokselle pysyvän omaisuuden
Julkaisuun liittyvä tapahtuma	Akateeminen seminaari; kansalaistapahtuma; konferenssipaikka	Kansalaisjulkaisut tuovat ulkoista uskottavuutta, mutta vaativat enemmän valmisteluaikaa
Tuomarointi	Yksi arvioija; paneeli; paneeli ulkoisella jäsenellä	Ulkopuoliset tuomarit vähentävät sisäistä vinoumaa ja lisäävät koettua arvovaltaa

Kaksi varoitusta kannattaa sanoa selvästi. Ensinnäkin vaikuttamiskilpailu ei korvaa opetussuunnitelman uudistusta – se on täydennys, ja se toimii parhaiten, kun laitoksella on jo jotain johdonmukaista, jota puolustaa. Toiseksi opiskelijoiden ja uransa alussa olevien töiden julkaisemiseen liittyy toimituksellisia vastuita: suostumus, attribuutio ja toimituksen laatu ovat kaikki tärkeitä, ja huonosti toimitettu teos voi tehdä enemmän haittaa kuin ettei teosta olisi lainkaan.

Yhteys temaattiseen pilariin 2

Kirja tukee nimenomaisesti HERODOTin temaattista pilaria 2, joka on omistettu maantieteen edistämiseen ja maantieteilijöiden tukemiseen. Tämän rakenteellisen sijoituksen ymmärtäminen on tärkeää, koska se selittää, miksi kilpailu oli olemassa.

Temaattisen verkoston pilarit ovat sen toimintakoneistoa. Promootioon keskittyvä pilari tekee yleensä useita asioita samanaikaisesti:

• Kerää ja jakaa argumentteja tieteenalan arvon puolesta.
• Luo jäsenille mahdollisuuksia osallistua näihin argumentteihin.
• Tuottaa tuotoksia – julkaisuja, tapahtumia, resursseja – joita jäsenet voivat viitata.
• Ylläpitää jatkuvuutta rahoitettujen projektisyklien välillä.

Esseekilpailu teki kaikki neljä yhdessä toiminnassa. Se on tehokasta suunnittelua, ja sitä kannattaa tutkia, jos kirjoitat hakemusta verkosto- tai konsortioprojektiin. Arvioijat reagoivat myönteisesti toimintoihin, jotka tuottavat konkreettisen tuloksen ja palvelevat samanaikaisesti olemassa olevaa työpakettia.

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Mikä oli HERODOT Big Hope -esseekilpailu?

Se oli HERODOT-verkoston vuonna 2008 jäsenilleen järjestämä kilpailu, jossa heitä kutsuttiin kirjoittamaan esseitä maantieteen roolin ja merkityksen edistämiseksi. Kaksitoista voittajaa valittiin, ja heidän esseensä julkaistiin Karl Donertin ja Glenda Wallin toimittamassa kokoelmassa Promoting and Celebrating Geography.

Milloin ja missä voittajat esittelivät työnsä?

Voittajat osallistuivat Big Hope World Youth Congressiin Liverpoolissa 4.–12. kesäkuuta 2008, tapahtumaan, joka järjestettiin osana kaupungin kulttuuripääkaupunkijuhlia. He edistivät maantiedettä kongressin työpajoissa ja osioissa, ja kirja julkaistiin siellä 6. kesäkuuta 2008.

Kuka puhui Big Hope -kongressissa?

Kongressin avasivat Liverpoolin Metropolitan Cathedralissa Cherie Booth QC, kardinaali Cormac Murphy-O’Connor, Mike Storey, Ken Pye ja paronitar Caroline Cox. Pääpuhujiin kuuluivat Mary McAleese, kansanedustaja John Gummer, päärabbi tohtori Jonathan Sacks, Intian entinen presidentti ja paronitar Ilora Finlay.

Mitä teemoja voittajaesseissä käsiteltiin?

Esseissä käsiteltiin koulutusta, uskoa, sosiaalista muutosta, kansalaisuutta ja vastuuta – Big Hope -kongressin teemoja. Kongressin omien teemojen omaksuminen antoi kirjoittajille mahdollisuuden asemoida maantieteen tieteenalaksi, joka osallistuu tapahtuman agendaan, sen sijaan että se vain pyytäisi näkyvyyttä sen sisällä.

Miten videokilpailu sopi kokonaisuuteen?

Neljä videokilpailun voittajaa osallistui myös Big Hopeen, ja heidän elokuvansa – jotka oli suunniteltu edistämään maantieteen arvoa – sijoitettiin YouTubeen. Video-osio kulki esseekilpailun rinnalla ja käsitteli visuaalista viestintää hyväksyttävänä maantieteellisen vaikuttamisen muotona.

Miten tämä liittyy HERODOTin laajempaan työhön?

Julkaisu tukee HERODOTin teemaattisen pilarin 2 jatkuvaa työtä, jonka tarkoituksena on edistää maantiedettä ja tukea maantieteilijöiden työtä. Kilpailu on hyödyllinen esimerkki yksittäisestä toiminnasta, joka palvelee verkoston promootiotyöpakettia ja tuottaa samalla pysyvän julkaistun tuloksen.